Tunnetko tyypin?

Schopenhauer Suomen onnellisimmalla rannalla

Saavuin kesken kuuminta kesää Yyterin dyyneille. Uimaranta on kokemukseni mukaan paras paikka tutkia ihmisluontoa. Tunsin suurta inhoa, kun meren iäisyys tuijotti minua suolaisin silmin, eikä minun lisäkseni kukaan muu pysähtynyt välttelemään sen syyttävää katsetta. Nämä ihmiset – lapsiperheet, huolettomat nuoret ja rennot eläkeläiset – nauttivat elämästään kuin mitkäkin houkat. Naurua, vesiurheilua, jäätelöä ja kylmiä oluita.

Halveksunta on vain osa tunteiden kirjoa, joka nousi pintaan todistaessani tätä eskapismin surullisinta muotoa – arjen pakenemista elämän iloon. Voi teitä reppanoita, vielä te itkette olemassaoloanne puhtaiden lakanoiden lämpöisessä syleilyssä paikallisten majoituspalveluiden uumenissa – aurinkoisintakin päivää seuraa aina pimein yö.

Paitsi tietty kesällä. Surffatkaa sydämenne kyllyydestä, golfatkaa kuin viimeistä reikää ei olisi ja killukaa kiipelypuiston köysissä kuin ne olisivat viimeiset oljenkorret, joilla olette kiinni elämässä. Kaikki ilo loppuu aikanaan ja jäljellä jää eksistentiaalinen häpeä.